jaahas.. olinpa tässä eräänä iltana täässä koneella "mietiskelemässä" ja sulattelemassa iltaruokaa kun sain loistavan, upean, kuningas idean! menin äitini luokse ja sanoin että eiköhän tehdä jotain jälkkäriä. äiti katsoi minua hetken ja kysyi sitten että mitäs tehtäisiin? sanoin, että marjoja... ja äiti lisäsi että " ja piimää niinkö?" "eij.. kun makeutusaineella meinasin makeuttaa.." sanoin. äiti asntoi luvan, ja äkkiä minulla oli edessäni iso kupillinen marjoja, ja siellä monta lusikallista makeutusainetta. isä ei ollut kotona, joten äiti sanoi että sillekin pitäisi jättää. nooo... eihän sitä herkkua jäänyt, joten tehtiinpä lisää. siitä satsista isäkin sai osansa, mutta minä ja veli se pääasiassa lusikoitiin parempiin suihin :3 niin hyvää se oli.

olisipa elämäkin aina yhtä makeaa!

ja takana on taas yksi rankka siivouspäivä. mikä ihme siinä on, että aina kaikki tuntuu olevan minun tekosiani? jos uudesta vuoasta repeää muovi, tai pyykkikone on täynnä, se on minun syytäni. ihan kuin täällä ei muut pesisi pyykkiä tai rikkoisi mitään.

ja ihan kuin kissat ymmärätisivät mitä ne ovat tehneet. toki ne ymmärätvät, jos rangaistus tulee välittömästi; kuten jos repivät sohvatuoleja, naamalle suihkahtaa vettä. mutta enää kahden minuutin kuluttua se ei vaikuta mitään. ne eivät vain yhdistä.

tässä sitä ollaan. ryhtymässä jonhonkin, mihin ei pitäisi. aina minä aloitan jotain, minkä tiedän jäävän kesken. se on vastoin periaatteitani, mutta lukiossa ajasta ei voi tinkiä. läksyiin menee melkein 24h.. 24/7 pelkkiä läksyjä (ehkä jokunen elokuva tai kirja siinä välissä, mutta silti..). maailmassa on liikaa asioita, joita en tajua. ei vaan uppoa. esimerkiksi se, mihin me tavan tallaajat tarvitaa jotain fysiikan jatkavuuslakia? kyllä, se on JATKAVUUSlaki. tai sitä, että miksi opettajat syytää läksyjä niskaan, kuin muita aineita ei olisikaan. ihmeellinen elämä.